keskiviikko 6. huhtikuuta 2016

Työpaikat verkostoitumalla

Suomalaiset ilmoittavat usein, että ovat huonoja verkostoitumaan. Silti valtaosa työpaikoista täyttyy muuten kuin avoimen haun kautta. Onko tässä ristiriitaa ja lannistetaanko sellainen ja heti alkuunsa, joka ei syntynyt kultalusikka suussa? Totta on, että joillakin aloilla hyvät osaajat suorastaa revitään töihin. Jos tällainen henkilö on vielä hyvä tiimityöntekijä, niin hänelle on ura silattuna. Sitten on monia, joilla erinäisiä pätkätöitä taustalla eikä yhtenäistä työhistoriaa. Voi olla, että samassa paikassa on oltu aina vain pari kuukautta kerrallaan, jolloin verkoston kehittyminen on jäänyt vaillinaiseksi, kun valtaosa työelämän kontakteista on vain satunnaisia tuttuja. 

Verkostoja voi onneksi kehittää. Olen kuullut tapauksia, missä opiskelukaveri tarjosi toiselle työpaikkaa, kun oli itse saanut vakinaisen homman ja etsi luotettavia työntekijöitä. Eli koulumaailman verkostot toimivat. Toisaalta olen kuullut tapauksista, missä harrasteesta on tullut työ, jolloin ne vapaa-ajan verkostot ovatkin olleet avainasemassa työllistymisessä. Onkin tärkeää muistaa, että verkosto voi olla paljon muutakin kuin työpaikalla syntyvät. Kun haemme töitä avoimesti ja kerromme tilanteestamme, voi joskus olla tuuria matkassa ja pelkästään oikeat kontaktit poikivat jotain. Näin on itsellekin omalla uralla käynyt muutaman kerran. Toisaalta olen saanut useamman työpaikan myös perinteisen hakemisen kautta eli en väheksyisi sen merkitystä edelleenkään. 

Sitran alkuperäinen juttu kannattaa käydä lukemassa klikkaamalla tästä.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti