torstai 12. maaliskuuta 2015

Työ kuuluu kaikille!



Teksti ja kuvat: Katariina Mäkelä, Autismi- ja Aspergerliitto ry

Työ kuuluu kaikille! Koulutuspäivä vammaisten ja pitkäaikaissairaiden henkilöiden kuntoutuksesta ja kuntoutusyhteistyöstä sekä työllistymisen tukemisesta

Vammaisfoorumi ja TE-palvelut järjestivät 4.3.2015 yhteisen koulutuspäivän Uudenmaan alueen TE-palvelujen asiantuntijoille Tikkurilan TE-toimistossa. Koulutus- ja verkostoitumistapahtumaan osallistui 40 Uudenmaan TE-toimistojen asiantuntijaa. Koulutuspäivän aikana oli mahdollisuus tutustua eri vammaisjärjestöjen toimintaan ja saada tietoa vammaisryhmistä, kun 20 vammaisjärjestöjen edustajaa esitteli ständeissä omia järjestöjään. TE-palveluiden asiantuntijoiden ja järjestöväen keskusteluissa huomattiin yhteistyön merkitys, kun halutaan tarjota työllistymismahdollisuuksia mahdollisimman monelle diagnoosista tai vammasta riippumatta. Päivän palautteen mukaan järjestöständien anti oli hyvä, siellä verkostoiduttiin ja saatiin yhteystietoja järjestöihin – liikuttiin konkreettisella tasolla ja huomattiin, että TE-palveluissa ja järjestöissä käydään samankaltaisia pohdintoja työllistymisasioissa. Verkostoituminen, kontaktit, tiedonsiirto ja työpaikalle mukaan saadut esitteet olivat ”ständirundin” satoa.

Tapahtuman puheenjohtajana toimi Vammaisfoorumi ry:n pääsihteeri Pirkko Mahlamäki.  Pääsihteeri Mahlamäki totesi, että järjestöjen ja viranomaisten välinen dialogi ja yhteistyö sekä erilaisten roolien tunnustaminen on selkeytynyt. Asenneilmastossa on tapahtunut muutosta ja on alettu kiinnittää huomiota myös vapaa-ajan kohtaamisiin. Työllistymisessä positiivisiin erityistoimiin on myönnetty tukea aiempaa useammassa tapauksessa ja tukisumma on kasvanut, tosin toisen henkilön antama tuki työpaikalla on yhä vähän käytetty tukimuoto. Pääsihteeri totesi, että hyvistä tuloksista huolimatta vielä riittää paljon tehtävää: Kuva vähemmistöistä on edelleen usein stereotyyppinen ja yksiulotteinen. Nykyisen talouskriisin seuraukset pelottavat, sillä edellisen laman myötä 1990-luvulla tapahtui asenneilmapiirissä notkahdus.

Pääsihteeri Mahlamäki toimi tapahtuman puheenjohtajana.

Invalidiliitto ry:n lakimies Henrik Gustafsson nosti puheenvuorossaan esille Positiivisen erityiskohtelun ja kohtuulliset mukautukset työelämässä. Syrjinnän kielto työelämässä perustuu muun muassa Perustuslain 6 §:n yhdenvertaisuuskohtaan; ketään ei saa ilman hyväksyttävää perustetta asettaa eri asemaan sukupuolen, iän, alkuperän, kielen, uskonnon, vakaumuksen, mielipiteen, terveydentilan, vammaisuuden tai muun henkilöön liittyvän syyn perusteella. Perustuslaissa mainitun positiivisen erityiskohtelun tarkoituksena on erityistoimenpitein mahdollistaa erityisen haavoittuvassa asemassa olevan ryhmän yhdenvertaisuus työelämässä.

Positiivinen erityiskohtelu onkin poikkeus syrjintäkiellossa: Erilainen kohtelu ei ole aina syrjintää, vaan positiivinen erityiskohtelu voi olla jopa velvollisuus, jotta vammainen henkilö pystyy tekemään työtä. Esimerkiksi fyysisesti vammaiselle henkilölle varataan autopaikka työpaikan välittömästä läheisyydestä, vaikka työkaverilla ei olisi vastaavaa mahdollisuutta – kyse ei ole yleisestä edusta, vaan siitä, että vammainen henkilö pystyy tekemään työtä ja osallistumaan työyhteisöön täysimääräisesti. Käytännön esimerkkejä positiivisesta erityiskohtelusta ovat myös työajan joustot, erityisjärjestelyt työvälineen tai -tilan suhteen ja työn organisointi. Kohtuulliset mukautukset käytännössä ovat yksilöllisiä ja tarveperusteisia; niihin ei ole olemassa ”listausta”. Laissa ei ole määritelty sitä, paljonko mukautus saa maksaa. Kyse on vammaisen yksilöllisestä tarpeesta ja yksilöllisestä arvioinnista kussakin konkreettisessa tilanteessa. Jotta vammaisen henkilön palkkaaminen ei jää tekemättä työnantajan tietämättömyyden tai byrokratiapelon takia, tulisi työnantajien tietää julkisista tukitoimista. Työnantaja voi esimerkiksi hakea työolosuhteiden järjestelytukea työ- ja elinkeinoviranomaisilta. On hyvä muistaa, että kohtuullisten mukautusten laiminlyönti on uuden yhdenvertaisuuslain perusteella syrjintää.

Uudenmaan TE-toimiston asiantuntija Saara Partonen-Koivula alusti aiheesta Työolosuhteiden järjestelytuki. Työnantaja voi hakea työolosuhteiden järjestelytukea, jos työhön palkattavan tai työssä jo olevan henkilön vamma tai sairaus edellyttää työvälineiden hankkimista tai välttämättömiä työpaikalle tehtäviä muutoksia tai toisen työntekijän antamaa apua. Tuen myöntäminen edellyttää, että työntekijällä on lääkärintodistuksella todettu vamma tai sairaus. Todistuksessa on oltava kuvaus haitasta ja sen kestosta. Työolosuhteiden järjestelytukea haetaan netistä löytyvällä lomakkeella TEM685. Tukea ei myönnetä vakavaraisille työnantajille eikä hankintoihin, jotka kuuluvat normaalien työnantajavastuiden piiriin tai muun lain perusteella hankittaviksi. Tuen suuruus on korkeintaan 4 000 euroa työntekijää kohden ja edellytyksenä on työnantajan osallistuminen kustannusten rahoittamiseen. Jos työsuhde päättyy, jäävät järjestelytuella hankitut työvälineet työnantajalle. Siksi esimerkiksi kuulolaite ei kuulu tämän tuen piiriin eikä mikään muu henkilökohtainen apuväline. Vielä vähän käytetty tuki on toisen henkilön työpaikalla antama apu, johon voidaan saada järjestelytukena enintään 400 e/kk korkeintaan 18 kuukauden ajan. Työolosuhteiden järjestelytuki on harkinnanvaraista, ja koskee nimenomaan palkkatyötä, mutta esimerkiksi palkkatuki ei ole este tuen saamiselle.

Työolosuhteiden järjestelutuella voidaan mahdollistaa mm. työpaikan muutostöitä kaikille työntekijöille sopiviksi.

Kehittämispäällikkö Juhani Rinne kertoi Kelan ammatillisesta kuntoutuksesta, jonka kohderyhmänä ovat työikäiset nuoret ja työikäiset vajaakuntoiset aikuiset. Kelan kuntoutustilaston mukaan viimeisen kymmenen vuoden aikana vajaakuntoisten ammatillisen kuntoutuksen kuntoutuspalveluja saaneissa sairauspääryhmissä on kasvussa mielenterveyden ja käyttäytymisen häiriöiden perusteella myönnetty kuntoutus. Ikäryhmistä nuorten (16–24 v.) osuus on suurin. 1.1.2015 lukien uutena asiana on tullut Kel 13 §:n muutos: Ennen kuin Kansaneläkelaitos tekee päätöksen työkyvyttömyyseläkkeestä, sen tulee tarvittaessa varmistaa, että hakijan mahdollisuudet kuntoutukseen on selvitetty. Kelan ammatilliseen kuntoutukseen haetaan hakemuksella (KU 101, KU103 tai KU105) ja hakemukseen tarvitaan hoitavan lääkärin B-lausunto ja tarvittavat muut lääketieteelliset selvitykset. Kelan toimistosta voi varata ajan keskusteluun, jossa kuntoutuskäsittelijän kanssa mietitään ammatillista suunnitelmaa ja samalla saa apua hakemuslomakkeen täyttämisessä.  

Kehitysvammaliiton vaikuttamistoiminnan päällikkö Marika Ahlstén alusti aiheesta Sosiaalihuoltona toteutettava työhönvalmennus. Ahlstén esitteli esimerkkinä kehitysvammaisten henkilöiden työllistymisen haasteita: Suomessa on arviolta 24 000 työikäistä kehitysvammaista henkilöä, joista 15 000 on työ- ja päivätoiminnassa tai työllistymistä tukevassa toiminnassa. Yli 2 000 on avotyötoiminnassa eli ei-työsuhteisessa työssä tavallisella työpaikalla. He eivät saa palkkaa eivätkä muita työsuhteessa olevien oikeuksia. Vain 400–500 kehitysvammaista henkilöä on työsuhteisessa työssä. Kehitysvammaliiton tekemän tutkimuksen mukaan arvioidaan, että kehitysvammaisissa henkilöissä olisi kuitenkin 3 000 potentiaalista työllistyjää.

Vantaan kaupungin vammaispalvelujen työllistämispalvelujen tiimivastaava Petri Eskola jakoi kokemuksia työhönvalmennuksesta. Alkukartoituksessa työvalmentaja kutsuu asiakkaan haastatteluun, jossa yhdessä kartoitetaan työllistyjän taidot, toiveet, koulutus ja työhistoria. Alkukartoituksessa todetaan asiakkaan työtaitojen ja motivaation riittävyys avoimille työmarkkinoille. Kartoituksessa edetään yksilökeskeisesti ja etsitään työllistyjän vahvuuksia. Yhteistyö oppilaitoksen, työvalmentajan ja TE-toimiston kanssa eli ns. saattaen siirto on todettu toimivaksi ratkaisuksi. Työllistymisessä työllistyjä etsii joko itse työtä tai yhdessä työvalmentajan kanssa; joskus myös työvalmentaja etsii työpaikkaa työllistyvän puolesta. Nykyaikana eivät sähköposti ja puhelu ole riittäviä työllistymistä edistäviä keinoja vaan ns. kylmät käynnit eli vierailut mahdollisille työpaikoille ovat tuottaneet hyviä työllistymistuloksia. Työvalmentaja voi olla tarvittaessa mukana työsopimuksen allekirjoittamisessa ja perehdytyksen tukena sekä tarpeen mukaan osallistua työmatkaharjoitteluun. Jatkuvasta tuen tarpeesta sovitaan yksilöllisesti ja joustavasti.

Sanna kertoi mm. palveluista, joita kunnan tulee tarjota.

Henkilökohtaisen avustajan käytöstä työssä, työmatkoista ja tulkkauspalveluista kertoi Rinnekoti-Säätiön kuntoutussuunnittelija Sanna Kalmari. Vammaispalvelulain tarkoituksena on edistää vammaisen henkilön edellytyksiä elää ja toimia muiden kanssa yhdenvertaisena yhteiskunnan jäsenenä sekä ehkäistä ja poistaa vammaisuuden aiheuttamia haittoja ja esteitä.  Vastuu palveluiden järjestämisestä on kunnilla, ja siksi kuntakohtaisia eroja löytyy palveluiden toteuttamisessa. Osa palveluista kuuluu subjektiivisen oikeuden piiriin ja osa on harkinnanvaraista, jolloin erilaiset tulkinnat voivat johtaa eriarvoisuuteen eri paikkakunnilla. Kunnan on esimerkiksi järjestettävä vaikeavammaiselle henkilölle henkilökohtaista apua päivittäisiä toimia, työtä ja opiskelua varten siinä laajuudessa kuin vaikeavammainen henkilö sitä välttämättä tarvitsee. Henkilökohtaisen avun toteutumiseen on useita malleja, joista suosituin on työnantajamalli. Päivittäisissä toimissa työllä tarkoitetaan työsuhteeseen perustuvaa toimintaa sekä yritystoimintaa. Opiskeluna pidetään vastaavasti jonkin tutkinnon tai ammatin saavuttamiseen tähtäävää opiskelua tai sellaista opiskelua, joka vahvistaa vaikeavammaisen henkilön ammattitaitoa ja työllistymisedellytyksiä. Tällaiseksi opiskeluksi on katsottava myös vammaisten opiskelijoiden valmentava ja kuntouttava opetus ja ohjaus. Esimerkiksi lukiossa ja ammatillisissa oppilaitoksissa sekä korkeakouluissa opiskelevien vaikeavammaisten henkilökohtainen apu järjestetään vammaispalvelulain nojalla. Vammaispalvelulain 8 §:n mukaan kunnan on järjestettävä vaikeavammaiselle henkilölle kohtuulliset kuljetuspalvelut ja myönnettävä tarvittavat työ- ja opiskelumatkat sekä vähintään 18 yhdensuuntaista vapaa-ajan matkaa kuukaudessa.  Kuljetuspalvelu saa maksaa asiakkaalle enintään saman verran kuin matkustaminen maksaa kunnan joukkoliikenteessä. Työhön liittyvillä matkoilla tarkoitetaan yleensä matkoja asunnosta työpaikkaan ja takaisin. Työpäivän aikana tapahtuvat tavanomaiset työmatkat kuuluvat työnantajan korvattavaksi, eikä näihin voi lähtökohtaisesti käyttää kuljetuspalvelumatkoja. Tulkkauspalvelu on tarkoitettu henkilöille, joilla on kuulovamma, näkövamma tai puhevamma.  Ehtona on, että henkilö kykenee tulkkauksen avulla ilmaisemaan omaa tahtoaan ja hänellä on käytössä jokin toimiva kommunikaatiokeino.

Tapahtuman materiaali löytyy osoitteesta www.invalidiliitto.fi/te-koulutus

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti